Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kesällä 2007 menetimme rakkaan koiramme Sepen ja olimme suuren surun murtamia. Ensin ajattelimme, että ei koiraa enää ikinä, mutta mieli muuttui pian. Aloimme miettiä sopivaa rotua seuraavaksi koiraksi ja ensin harkitsimme seropia. Katselimme vielä kuitenkin netistä erilaisia paimenkoiria, mm. Hollanninpaimenkoiraa, mutta se ei sitten kuitenkaan sytyttänyt meitä mm. kohtalaisen pienen kokonsa takia. Pian löysimmekin valkoisen vaihtoehdon ja tätä kautta kiinnostus valkkareihin heräsi. Koirat.comin kautta katsoin kennel luetteloa ja Kennel Safe Keepersin sivut erottuivat joukosta ja menin niitä heti tutkimaan. Sivujen hieno ulkoasu, mutta ennenkaikkea kodinomainen ja terveyttä korostava kasvatustyö saivat kiinnostuksen todella herämään ja otimme yhteyttä Tiinaan jo syksyllä 2007. Tiina kutsui meidät ystävällisesti vierailulle kotiinsa ja tutustumaan ihaniin koiriinsa. Vierailu saikin meidät ihastumaan toden teolla tähän ihanaan rotuun ja myös kasvattaja tuntui todella mukavalta ja asiantuntevalta. Olimme päättäneet ottaa uuden koiran vasta n. kahden vuoden kuluttua, joten olimme ajoissa liikkeellä. Vierailu kasvattajalla myös vakuutti meidät siitä, että pentu tulee aikanaan juuri tästä kennelistä eikä mistään muualta. Näimme Tiinaa ja hänen koiriaan myös muutaman kerran Tuomarinkylässä ja pidimme säännöllisesti koiratapaamisia meillä, joten meistä tuli myös parin vuoden sisällä hyviä ystäviä. Ehdimme tässä välissä myös nähdä Minton ihanat E-pennut ja tutustuimme myös tulevan pentumme äitiin Nalaan ja hänen omistajaansa Merviin.

Mervi laumoinensa alkoi myös käydä meillä koiratapaamisissa, joissa parhaimmillaan olikin jopa 9 koiraa yhtäaikaa. Olimme todella onnellisessa asemassa, että saimme tutustua näin hyvin rotuun ja pentumme emään.

Kasvattajalta olemme myös aina saaneet tietoja ja ohjeita epäselvissä asioissa.

Tämä kevät menikin sitten Nallen juoksuja odottaessa ja sitten kun juoksut alkoivat, niin piti odotella astutusmatkaa  ja sitten piti vielä jännittää, että onko Nalle kantavana. Ja siitä se suurin odotus vasta alkoikin, kun saimme tietää, että Nalle on todella kantavana. Koirakuume alkoi todella olla siinä vaiheessa räjähtämispisteessä. Kahden kuukauden kuluttua ihanat pennut sitten syntyivätkin ja siellä joukossa siis myös ihana Rafumme. Kiitokset vielä Tiinalle, Merville, Nallelle ja Tobylle ihanasta, terveestä ja reippaasta koiranpennusta.

©2018 valkoinenpaimenkoira Rafu - suntuubi.com